Siis omg oon kättonu näit ihkui videoit ja tein fanfikin ku Rauski ja Morsot on niinQ nii ihkui!! Siis ihan tosissaan kirjotin ja omg read nd review!!!!1!!

—

Rauski juoksi pimeässä käytävässä, hänen raskas hengityksensä kaikui kolkoilla seinillä, hänen sydämensä hakkasi kuin vimmattu, mutta ainoa ääni jonka hän pystyi kuulemaan oli morsojen mulina. Hänen perässään oli ainakin kaksikymmentä morsoa, kaappimorsoja, miekkamorsoja ja niitä katoavia sellaisia. Rauski nopeutti askeliaan ja juoksi kulman taakse.

Umpikuja.

Hän kääntyi kauhuissaan katsomaan morsojen lähestyvää ihrakasta massaa ja huusi kauhusta.

Rauskin silmät rävähtivät auki. Hän makasi omassa sängyssään, hikisenä kuin nakkikioskin myyjä keskikesän festareilla. Hitaasti hän kohottautui istumaan ja laski jalkansa kovalle lattialle. Kylmä lattia hänen jalkojensa alla sai hänet rauhoittumaan hieman ja hän huokaisi.

Tuo huokaus kai herätti hänen rakastajansa joka nukkui hänen vierellään. ”Rauski.” rakastaja kuiskasi ”Oletko kunnossa?”

”Olen, näin vain pahaa unta.” Rauski vastasi hiljaa hieroen ohimoitaan.

”Millaista unta? Taasko… sitä samaa?” Hänen rakastajansa kysyi kuiskaten hellästi ja Rauski vain nyökkäsi. He tunsivat toisensa niin hyvin, Rauskin painajaiset eivät olleet vain tämän yön vitsaus vaan ne piinasivat häntä yö toisensa jälkeen.

”Ne morsot, niitä oli ainakin kaksikymmentä, ja ne olivat kaikki niin verenhimoisia.” Rauski sanoi tukahtuneen ahdistuneella äänellä ja irvisti hieman tuskan täyttämän mielikuvansa vuoksi.

Hänen rakastajansa nousi istumaan ja painoi ihrakkaan vartalonsa vasten Rauskin selkää. ”Mutta tiedäthän, rakas, en koskaan voisi satuttaa sinua… En koskaan, Rauski.” Hän sanoi hellästi ja antoi lupsakkojen huultensa koskettaa Rauskin niskaa.

”Niin, tiedän, kaikki se aika ullakoilla ja kellareissa, se on mennyttä.” Rauski sanoi, mutta vaikka hän halusi luottaa rakastajaansa, hän ei pystynyt sulkemaan mielestään sitä tosiasiaa että Rauski ja Morsot olivat verivihollisia. Se viha ei ollut vain pinnallista, se oli heidän veressään, heidän sieluissaan, ja vaikka hän miten rakasti tuota läskiä äijää takanaan, hän ei voinut unohtaa sitä hetkeä kun he olivat kohdanneet Williamin varastossa. Se hetki oli miltei maksanut Rauskille hänen henkensä.

Tuo vitun läski äijä hänen takanaan nousi sängyltä ja laittoi tohvelinsa jalkoihinsa ”Haluatko jotain? Vaikkapa teetä?” Hän kysyi Rauskilta koskettaen tämän poskea, mutta Rauski vain pudisti päätään.

Surullinen ilme vetelillä kasvoillaan Morso, tuo luomakunnan kaunein Morso, käveli pois makuuhuoneesta jättäen Rauskin yksin pimeään.

Hetken Rauski katsoi vain syliinsä, katsoi omia käsiään ja muisteli sitä aikaa kun hänen läheisin kumppaninsa oli ollut vain hänen oma kätensä, tuo käsi joka ilmestyi aina pahan paikan tullen avaamaan kaikki lukitut ovet, käsi joka lohdutti Rauskia tämän ollessa yksinäisimmillään. Vaan voisiko Morso saada tuon yksinäisyyden tunteen katoamaan, voisiko se todella onnistua vaikka Rauski ja Morso olivat luodut vastakkaisille puolille, sotimaan toisiaan vastaan. Ne ajat käden kanssa olivat olleet niin helppoja. Näihin epäilyksiinsä vaipuneena hän painautui makuulle sängylleen, hän kuunteli hetken Morson rauhoittavaa ryskettä ja mulinaa hänen keittiössään ennen kuin nukahti. Ja tällä kertaa hänen unessaan Morsot eivät yrittäneet viedä hänen henkeään, tällä kertaa Morso vain istui siellä, viehkeänä, ja piteli luottavaisena kiinni Rauskin kädestä.

Käsi on hyvä, ja morso.

—

Siis jos ette niinku n00bit tajuu mist tää kertoo nii täs teille LINKSUU et menkää sielt kattoon jos ette tajuu d44!!